Heinäkuu hiljenee – ja se sopii minulle mainiosti

On heinäkuun puoliväli. Päivät tuntuvat venyvän pidemmiksi kuin kellossa on tunteja, vaikka mitään ei oikeastaan tarvitse saada aikaan. Se on ihanaa – ja vähän kummallistakin. Kun arjen rytmi hellittää otettaan, jään minäkin hetkeksi kellumaan siihen väliin, missä ei ole kiirettä eikä suunnitelmia.

Tänä vuonna tämä kesän keskikohta tuntuu erityisen pehmeältä. Ehkä siksi, että takana on työntäyteinen kevät ja uusi alku yrittäjänä. Tai siksi, että elämä on nyt niin täynnä kaikkea hyvää, että maltan vihdoin istua alas ja vain katsoa, miten valo lankeaa olohuoneen matolle.

Kesäloma ei enää tarkoita kymmenen kohdan toivelistaa tai jokaisen päivän täyttämistä elämyksillä. Se tarkoittaa kahta kupillista kahvia aamulla, pieniä hetkiä kirjan parissa, kävelyä ilman päämäärää. Se tarkoittaa, että voi sanoa "ei jaksa tänään" ilman selityksiä. Ja että voi sanoa "tämä riittää", kun löytää itsensä iltapäivästä riippumatossa tai meren rannalta hiekkaa varpaiden välissä.

Tässä välissä, heinäkuun sydämessä, ei ole pakko olla tehokas tai kekseliäs. Ei tarvitse saavuttaa mitään. Voi vain olla. Se on ehkä kauneinta, mitä kesä osaa meille tarjota – muistutuksen siitä, että riitämme ihan tällaisina.

Jos sinäkin olet tänään hiljaisessa heinäkuussa – tiedä, että jaamme tämän rauhan.
Hiljaisuus ei ole tyhjyyttä, vaan täynnä elämää, joka kuiskii pehmeästi, kun maltamme pysähtyä kuuntelemaan.