Hiljainen kunnianhimo – kun et halua huutaa tavoitteitasi koko maailmalle

Tiedätkö sen tunteen, kun ympärillä tuntuu olevan ihmisiä, jotka tekevät jokaisesta tavoitteestaan ja saavutuksestaan julkisen projektin?
LinkedIn-päivitykset, Instagram-storyt, tavoitteiden listaukset ja "tässä olen nyt" -raportit. Se voi olla inspiroivaa – mutta joskus myös uuvuttavaa.

Ja sitten on se toinen tapa elää: kunnianhimo, joka ei kaipaa huomiota.
Tavoitteet, joista ei kerrota koko maailmalle.
Työ, joka tehdään hiljaa, taustalla, ilman fanfaareja.
Ei siksi, että niitä häpeäisi – vaan siksi, että ne ovat omia.

Hiljainen kunnianhimo ei ole laiskuutta tai tavoitteiden puutetta.
Se on sitä, että omat unelmat ja projektit elävät sisällä, omassa ajassa.
Se voi olla iso elämänmuutos, jonka haluaa tehdä ilman, että kaikki kommentoivat jokaista askelta.
Tai se voi olla pientä, arkista kehitystä – uuden taidon opettelu, omaan hyvinvointiin panostaminen, työn tekeminen paremmin kuin ennen. Hiljainen kunnianhimo on kuin siemen, joka itää mullan alla. Kukaan ei näe sitä, mutta kasvu tapahtuu koko ajan.

Nykykulttuurissa "näkyvyys" on yhtä kuin olemassaolo.
Jos et jaa tekemisiäsi, niitä ei muka ole tapahtunut.
Meidät on opetettu siihen, että unelmat pitää sanoa ääneen, "jotta ne toteutuvat". Mutta joskus liian aikainen näkyvyys tappaa idean.
Kun suunnitelma on vielä hauras, se voi kuihtua muiden mielipiteiden ja neuvojen alla.

On myös se hiljainen paine: jos en näytä etenemistä, olenko epäonnistuja?
Hiljainen kunnianhimo vastaa tähän: et tarvitse yleisöä jokaiselle askeleellesi. Kun ei jaa jokaista tavoitetta ulos, voi kulkea omaan tahtiinsa. Ei tarvitse kiirehtiä, koska kukaan ei odota päivitystä.

Voi myös muuttaa mieltään – ja se on valtava vapaus.

Esimerkki arjesta:
Olet päättänyt vaihtaa alaa, mutta et kerro siitä sosiaalisessa mediassa.
Saat kokeilla, etsiä ja jopa epäonnistua ilman, että kukaan sanoo: "Eikö se ollutkaan se sun unelma?"
Tämä suojaa luovuutta ja omaa mieltä.

Hiljaisen kunnianhimon kaunein hetki on se, kun huomaat olevasi jo perillä – ja kukaan ei tiennyt, että olit matkalla.
Se ei ole salailua. Se on sitä, että olet elänyt prosessin omalla tavallasi.
Ja kun jaat lopputuloksen, se ei ole enää hauras ajatus – vaan valmis teko.

Pieni haaste sinulle

Mieti yksi asia, jota haluat tehdä – mutta jota et kerro kenellekään.
Ei siksi, että se olisi salaisuus, vaan siksi, että se on sun oma.
Katso, miltä tuntuu edetä ilman jatkuvaa raportointia.
Ehkä huomaat, että se antaa enemmän tilaa hengittää ja olla luova.