Hiljalleen hellittäen – viimeinen koulupäivä

30.05.2025

Huomenna on todistusten jako. Viimeinen koulupäivä. Vielä hetki, ja sitten kaikki pysähtyy – edes hetkeksi.

Tänä keväänä tunne on jotenkin erityinen. Olen itsekin päättämässä lukuvuotta erityisopettajan saappaissa. Sydän on täynnä monenlaisia kerroksia: helpotusta, väsymystä, ylpeyttä ja haikeuttakin.

On nähty niin paljon.
On kasvettu, kompuroitu, onnistuttu.
On oltu ihmisiä toisillemme – välillä hiljaa, välillä vahvasti läsnä.

Tämä työ ei koskaan jää pelkäksi työksi. Se kulkee mukanani ajatuksissa, sydämessä, joskus unissa asti. Mutta nyt, kun ovi sulkeutuu viimeisen kerran ennen kesää, haluan jättää sinne taakse myös kaiken sen, mikä ei enää mahdu mukaan. Antaa tilaa uudelle.

Kesä alkaa – ei ehkä räjähtävällä fanfaarilla, vaan lempeällä huokauksella.
Hiljalleen hellittäen.

Tänä kesänä haluan olla enemmän ihminen itselleni.
Nukkua ilman herätyskelloa.
Lukea kirjoja, jotka eivät liity mihinkään suunnitelmaan.
Unohtaa aikataulut.
Pysähtyä ja antaa itselleni luvan olla vain minä.

Ja ehkä sinäkin olet siinä samassa kohdassa.
Ehkä sinäkin kaipaat hetkeä, jossa ei tarvitse suorittaa, selittää tai miettiä seuraavaa askelta.
Silloin sanon tämän: riität. Juuri nyt. Ilman mitään muuta.

Toivon sinulle pehmeää laskeutumista lomaan.
Kesä tulee, ja tuo tullessaan uuden rytmin. Sinun rytmisi.