Kesäpäivän keveys – pieniä iloja, suuria hetkiä

Tänään heräsin ilman herätyskelloa.
Avasin ikkunan ja annoin lempeän kesätuulen kulkea huoneen läpi. Se toi mukanaan aavistuksen aamuauringon lämpöä ja linnunlaulua, joka kuulosti siltä kuin elämä itsessään kuiskaisi: "Ei ole kiire minnekään."

Tällaiset päivät ovat niitä, joissa ei tarvitse tapahtua mitään suurta.
Ehkä käyn torilla hakemassa mansikoita. Ehkä pesen lakanat ja ripustan ne kuivumaan ulos, vain siksi että rakastan puhtaan pyykin tuoksua kesätuulessa. Tai ehkä vain istun puutarhatuolissa, kirja sylissä, ja annan ajan kulua omalla painollaan.

On päiviä, jolloin tekemättömyys tuntuu luksukselta.
Päiväunet keskellä iltapäivää.
Sandaalit, jotka sujahtavat jalkaan hetkessä.
Kesäinen teehetki pihalla, villinä kukkivat orvokit vieressä.
Ystävän viesti: "Tuutko jätskille?"

Ei tarvitse matkustaa kauas löytääkseen loman tunnun.
Se voi olla tässä: hiljaisessa hetkessä, jossa aurinko osuu kasvoihin.
Yhdessä leppoisassa iltapäivässä, joka päättyy grillattuun maissintähkään ja siihen, että nauretaan vähän liian kovaa hyttysten keskellä.

Tässä on kesän salaisuus: se ei vaadi meiltä mitään, se vain on.
Ja me saamme olla sen sylissä, juuri sellaisina kuin olemme – kevyinä, hitaina ja vapaina.

Toivon, että sinun kesäsi on juuri nyt lempeä.
Että löydät pienistä asioista suuren ilon.
Että annat itsellesi luvan olla ihan vähän huoleton – ainakin hetken verran.