Kotiin on ihana tulla

Kirjoitan tätä meidän keittiön pöydän ääressä, kahvikuppi kädessä ja kynttilä palamassa. Ulkona on jo pimeää, mutta sisällä tuntuu kotoisalta. Näissä hetkissä huomaan, miten paljon kiitollisuuden aiheita arjessa oikeasti on.

Olen kiitollinen siitä, että meillä on oma koti, johon on ihana palata työpäivän jälkeen. Että sohvalle voi rojahtaa remontin keskelläkin ja todeta, että täällä on hyvä olla. Olen kiitollinen myös siitä, että työpäivät vievät energiaa – se tarkoittaa, että on jotain uutta, johon saa tarttua ja kasvaa.

Välillä väsyttää, ja keskeneräiset huoneet ärsyttävät. Mutta samalla juuri silloin huomaan, miten tärkeää on nähdä ne pienet ilot: se ensimmäinen kahvikupillinen aamulla, ystävän viesti kesken päivän tai hetki, kun saa käpertyä viltin alle ilman kiirettä.

Kiitollisuus ei olekaan suuria sanoja, vaan juuri näitä pieniä hetkiä. Niitä, joita ei aina edes huomaa, jos juoksee arjen läpi liian kovaa vauhtia.

Tänään olen kiitollinen siitä, että saan istua tässä ja kirjoittaa. Että ympärillä on rauha, ja että elämä tuntuu hyvältä juuri nyt – vaikka kaikki ei olekaan vielä valmista.