Oppiminen ja muutos

Jos joku olisi vuosi sitten sanonut, että muuttaisimme uuteen kaupunkiin, aloittaisimme uudet työt ja eläisimme remontin keskellä, en olisi uskonut. Silti tässä sitä ollaan – ja olo on yhtä aikaa sekä väsyneempi että vahvempi kuin pitkään aikaan.

Tämä syksy on ollut minulle yksi suurimmista oppimisen ajanjaksoista. Olen joutunut luopumaan vanhoista tavoista ja ottamaan vastaan uuden arjen sellaisena kuin se tulee. Ja se ei ole ollut aina helppoa. Esimerkiksi uuden työn tuoma jännitys on vienyt unia, ja muuton jäljiltä osa tavaroista on edelleen laatikoissa. Olen oppinut sietämään keskeneräisyyttä – ja sen hyväksyminen on ollut tärkein oppi koko syksyltä.

Toisaalta olen huomannut, että jokainen muutos tuo myös mahdollisuuden kasvuun. Opin, että en voi hallita kaikkea, ja ehkä minun ei tarvitsekaan. Opin myös arvostamaan pieniä askelia. Jos saan yhden asian hoidettua päivässä, se on jo tarpeeksi. Tämä ajattelu on helpottanut paineita ja auttanut keskittymään siihen, mikä oikeasti on tärkeää.

Kun katson taaksepäin, huomaan että eniten olen oppinut itsestäni. Olen vahvempi kuin ajattelin, ja pystyn sopeutumaan uusiin tilanteisiin. Samalla olen oppinut kuuntelemaan itseäni paremmin – joskus on pysähdyttävä ja otettava askel taaksepäin, jotta voi jatkaa eteenpäin.