Palautumisen voima – kun arki hengittää

Tuntuu kuin arki olisi pyörähtänyt käyntiin kuin huomaamatta. Koulu, työt, harrastukset, viestit, kalenterit. Päivät täyttyvät aikatauluista, ja iltaisin huomaan huokaavani raskaammin kuin ennen. Ehkä sinäkin? Elokuun lopussa monelle meistä iskee se sama tunne: väsymys, jota ei ehdi edes huomata ennen kuin pysähtyy.

Mutta entä jos nyt pysähdyttäisiin?

Palautuminen ei ole jotain, jonka voi jättää viikonlopulle tai lomalle. Se on osa jokaista päivää, vaikka vain pienen hetken verran. Se on kahvikuppi hiljaisuudessa. Se on katse ulos ikkunasta ilman, että tekee mitään. Se on lempeä ei kiireelle, ja kyllä omalle hyvinvoinnille.

Tässä vaiheessa vuotta tarvitaan muistutus: sinä saat levätä, vaikka maailma jatkaa kulkuaan. Arki ei vaadi meiltä täydellisyyttä – se kaipaa vain läsnäoloa ja lempeää rytmiä.

Erityisopettajana näen palautumisen tarpeen kirkkaana myös lapsissa ja nuorissa. Koulupäivän jälkeen pienikin hengähdystauko voi tehdä ihmeitä. Ja se pätee meihin aikuisiinkin. Arki saa olla aktiivista, mutta sen ei tarvitse olla uuvuttavaa. Meillä on oikeus rakentaa oma rytmimme – sellainen, jossa on tilaa hengittää.

Olen alkanut itse opetella uusia tapoja palautua. Usein se tarkoittaa jotain hyvin yksinkertaista: kävely ilman kännykkää, kynttilä keittiön pöydällä tai iltarutiini, joka ei ala sähköpostin lukemisella. Enemmän hiljaisuutta, vähemmän suorittamista.

Tänä syksynä haluan muistaa sen: jokaisella meistä on lupa hellittää. Ei siksi, että olisimme tehneet "tarpeeksi", vaan siksi, että olemme ihmisiä. Tarvitsemme palautumista voidaksemme elää täyttä elämää – omilla ehdoillamme.

Toivon sinulle tänään yhtä pehmeää hetkeä. Sellaista, jossa tunnet, että juuri nyt – tässä – saat olla vain sinä.