Viimeinen viikko ennen lomaa – kun arki vielä vähän puristaa

On maanantai ja kesälomaan on alle viikko. Jos kuuntelisin kehoani tänään, se sanoisi: "Etkö sä jo huomaa, että nyt väsyttää?" Ja ehkä vähän myös: "Odotan jo sitä päivää, kun herätyskello ei soi."

Tämä viimeinen viikko ennen lomaa on usein täynnä tunnetta – kiirettä, viime hetken to do -listoja, ehkä pientä levottomuutta. Koko keho ja mieli ovat jo valmiina siirtymään pois aikatauluista, mutta kalenteri kertoo vielä muuta. Tämä on se hetki, kun moni meistä puskee läpi sumun, koska "kohta saa levätä."

Mutta haluaisin ehdottaa jotain muuta.

Entä jos tänä viimeisenä viikkona otettaisiin pieniä lomasiirtoja jo arkeen?

Voisitko tiistaina mennä töiden jälkeen rantaan?
Voisitko keskiviikkona syödä ulkona, vaikka olisikin vain voileipä omalla parvekkeella?
Voisitko torstaina peruuttaa yhden sellaisen menon, joka ei oikeasti ole pakollinen?

Loma ei ole vain lepoa, vaan myös palautumista kiireen kulttuurista. Ja jotta pääsemme siihen, meidän on annettava itsellemme lupa jo vähän hellittää. Muuten käy niin, että ensimmäinen lomaviikko menee vain toipumiseen – eikä sekään tunnu levolta.

Minä yritän tällä viikolla hidastaa vähän joka päivä. Katan pöydän kauniisti, vaikka syön yksin. Sammutan puhelimen yhdeksi illaksi. Käyn kävelyllä ilman päämäärää. Annan ajatusten ajelehtia tulevaan lomalukemiseen, järveen pulahtamiseen, siihen tunteeseen, kun kukaan ei vaadi mitään.

Loma on kohta täällä. Mutta ehkä tärkeintä on, ettei kadota itseään sinne asti odottaessa.